lauantai 1. huhtikuuta 2017

Keväsemppä olo



Tämmönen keväsempi aika saa joskus hiuka innostuma. Olttin tosa joku aika takaperi ukon kans hiukam paserul, ku oli nii nätti keli. Enkä muute menny heti sisäl ku lähretti hiuka oikke seikkailema. Siin oli matkan varrel tommonem puu, mihe oli oikke helppo kiivetä ja siin ku Ukko räpläs jotta ... ai ni nes sano sitä puhelimeks, ni mull oli hyvä aika kiivetä sihem puuhu. Sit ku Ukko huamas, ni se rupes kyselemä, et eik passais tuilla ales päi. Ja ,mää tykkäsin kans, et ei se mikkä huano ajatus ol. No ensiks mää hiukan katteli ja sit rupesi menemä alespäi. Se pahukse naru kun täyty joka paikas olla, ni meinas ruveta hiuka haittama, mut Ukko oli juani. Ku mää olin tarppeks liki, ni se otti mun syli ja irrotti se naru ja mul oli piäne aikka semmone meininki, et ny mää mene, mut mihe siit sit men kun toinem pitä valjaist kiine ja se naruki saatti uurestas aika pian kiine.
Ole mää muissakim puis hiukan käyny iha vaan treenamisen tähre ja sit o lysti kattok ku Ukol o melkke vesi silmis ,ku se kehu et kui hyvi hänen kattis ossa puuhu mennä. Hänen kattis. Akka mun siält  josta merkilisest ppaikas kävi sillom puhumas ulos ja sen kans mää sit olenki hiukam pehmiämnpi.

Mul o yks aika hyvä koirakaveriki. Se nimi o joku Figotaik sinnep päi. En ol oikken tarkka selvaä saan. Kyl se Kellyki, mist o joskus juttu ollu oikke sortin kaveri olis visssi mut se hiuka ujo. Toi Figo tule miälelläs morjestama ja sit me hiuka aim pruukata nuuski ja semmone o oikkiastas aika mukava. Mää meinan ku on tommonen kaveri. Kyl täsä ain jottan touhumist onki, mut kum pakka toi kiiru pääl ja sen tähre olla hiuka laiskoi tämä jutun kans.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Ei tämä katti mittäm palennu

Nyt ruppe kelppaman tääl ulkonaki

Eile ukko keksis, et kissan täyty päästä ulos. Sanos viäl, et mennäskim pikimältäs ja nii mes sit mentti. Kyl mää hiuka oli niinkun sil taval, et em mää olis niinku lähteny, mut meni sit kuminki. Ja kyl sitä kattelemist siäl sit oliki. Oli mukava kurkistellap puihi, eikä varppaihinka mittä oikken kovi ottanui. Puist kuulus monelaissi piiskutuksi. Tosa mää kyl iha vaan katteli, et joku päivä täyty tuallakin poiketa.  No sit lähretti sinne misä pruukka niit muita talutettavi olla ja par mää näinki, mut aika kaukka. Ja sit ukko rupes puhelema, et täyty mennäs sisäl ku muuten kissa tukle kippiäks ku o niin kylmä. Ei mul mittä niin kylmä ollu, mut ulkon tule kamalam pia nälkä. Olek te huamannus semmost. Sit ku mää pääsin tuppa ja oli syänyt taas pussillise jotta, no oli ase aika kelvollist ja meni makkama. Sit määheräsin ku net tuliva josta ja oliva niin toimesas ku oliva ollu ulko. 

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Kyl kissa talvellakin tarkentu

Täst pääsi viäl iha hyvim pari päivä takasi
Olik jolla jotta assia.
Ollan tosa uko ja Akan kans vuarotellen käytty hiukan kattelemas, et kummost ulkon tämmösel aikka vuarest o. Ei mittän kovi häävi. Vattakim pakka kastuma, mut onneks huushoillis o niit kissankuivatuspaikoi. Niittem pää o oikke mukava huilaskella ku ulko om päässy vähän kastuma. Tämä o siit hyvä huusholli, et kissa sopivi nukkumispaikoi piissa kyl.  Tosa yhres kuvas mul laitetti oikkem peitto pääl ku oli ensiks ulko  hiuka varppat ja vatta kastunu. Siin tuliki uni aika helpol, mut sit ukko keksis, et täyty hiuka hymyillä. No mää virnisti semmot hianokseltta vaa. Tosa ylimäises kuvas ollan tosa vähä matkam pääs, ku o semmonem paikka misä joskus o sattunu ette iha syämäkelpost porukka. Nii mää meina niit piäni kun kissan kuulema mukkan tarttis ain kiine otta ja syärä. Ukko kyl pruukka selvittä, et anneta niitte mennä vaan ku ova niim piäni ja kitukasvussiki. Mää olenki sit tuumannu, et menkkö sit. Ei nek kyl oikke hyvält maistukkan ku  on tosa hiuka noihi herraskaisemppi sapuskoihin tottunu. Se verran tost syämisest, et aamusi onneks Ukko herä aika ajois ja anta sapuska. Se jälkke onki helppo otta viäl piänet semmoset ruakaunet ja sit voi mnnä vaik haukottelema ja ihmettelemä noitten touhui. Paras on ku mene sihem pöyräl misä nes syävä.Akka marise ja silittä ja selittä, et kissa ei sais siin olla ja mää en ymmärrä yhtä mittä. Kattele vaam pää kallelas ja hyrise. 

 Siin lammikom pääs o semmonen kolo,, mist kuulus nitte herkutten kitinöi, mut sit rupes vesi juaksema ja kyl siäl nys sit vissi o hiuka semmost, et ei kovi mukava. Toi peti tuatti sitä Aka ja Ukom  penumpennumpennu huilamist varte. Mut ihan turha mää sano. Sillon ku se oli tääl kyläs, ni se pentu oli koko aja jonku sylis Mut iha hyvä,. Mul o nyt vähä mahrottoma mukava huilamispaikka. Joskus ukko hoiukan keikuttaki  viäl ja mul tule uni iha yhtäkki. 

tiistai 28. helmikuuta 2017

Talvikelil kissaki joskus poikke pihal

Tämä homma o meikäläisel käpäläs, eik vaa.
Villane o muute mukava, mut kutitta tualt
hännän tyvest  hiuka hassul taval.
Jos joku joskus meinaki sanno et ossais kissan tärkkiämmän tyäm paremmin ku Leevi K. Olli ni sanoko sit. Em mää semmost kumminka usko. Vai kuka meina, et ossais olla paremmi makkavalttas ku mää ole. Ja mää senttä olen kumminkin tommone, et em mä oikkem paljo ite viittik kehu. No juu leikki sikses ja toi o vaa nii mahrottoma mukava paikka huilaskellas sillon ku ulkon om pakkast. Ei sem pualest. Kyl mää olem pihal ollup pakkasellaki. Tälläsivät taas sem pahukse villasenki mun niska ja sit sanotti, et voi kauhia ku on komia katti ja nauretti hörötettim pääl. Jollan taval se on kyl hiuka mukavaki, mut  ku se teke hiuka hassu tual hännä juures. Se o se verram pitkä, et se kihnutta siäl ja sit kävelemine o hiuka semmose näköst et vois luulla vaik et om pissahätä. Semmone on kuulemma jollan katil ollu hiuka onkelma, et jos ulkon tule semmone olo, et tarttis kaivap pikkunen kuappa, nin tarttis päästäs sisäl sihe oma laatikko. Mut ei se mmone mittä niin tärkkiäö ol. Kyl semmonen metässäki luannista. Lumihankke en olk kokeillu viäl, ku ain on tullu miäle joku tärkkiä juttu  sisäl, ku olla hiuka aikka ulkon olttu. Lämpöpatteri o joskus kissal aika tärkkiä juttu. Täsä kohras meikäläiselt pääsi hiukam piän pyrskäys, vaik omil vitseil ei niim paljon kuulukka naura.

Jos o oikke semmone märkä keli, misä käpäläk kastu heti, ni meikäläine o miälelläs sisäl ainki sit ku om päässyk kattoma, kummost siäl ulko oikke o. Kyl fiksu usko aika pia, et ei se mikkän tupakissan keli ol ja nii sit aika pia voira mennät takasin tuppa ja usse on kumminkin tullu hiuka nälkä ja voi iha hyvi otta hiuka eväst. 

       
Menis nys sit toikin kiine.

Vois tiätekin äkkimpäite luulla, et tosa kuvas olis joku yrittämäs tuppan takasi. Ei oikkiasta ol. Mää vaan koiti laittas sitä ove kiine, et sit olis sisäl lämmint kun tämä villapaira näyttelemine loppu  Kyl jonkun täyty tämmösestäki assiast hiuka vaari pittä, et ei menis iha holtittomaks ja kissaparka joutuis pakkasse. Ole mää ilmanki villassi ulko ollu, mut ei siäl kerrallas niin kovin kaua viitti olla ja kyl lämmin sentyän kssal kaikem paras juttu o.

torstai 16. helmikuuta 2017

Tämmöst kissa elämä vaa

Eik vaa olekki aika fiksu näköst homma.
Mää ole vissi aika paljo viissampi ku Akka ollanka ymmärtä. Mää semmosest ole ruvennu epäilemän ku hän yks kerta ihmetteli, ku mää oli hiukam päiväunil ja oli sit reerannu oikkem peito, et ei olis vilu tullu ja se omuutenki mukava, kun tule semmone olo, et olis niinku omas pesäs. Sitä se jakso ihmetellä, et mil mää oli sinne piilom päässyk, kum peitto oli iha suara ja hyväs järjestykses, Tiätenki se o hyväs järjestykses ku siin makka siivo kissa, eikä mikkä semmone ku vehko koko aja. Siin o muute semmone huilamispaika, et ruakaväli mene aika huakkiaste. Tai menis, mut nyk ne ovak keksiny, et kissal o mukava, ni niitten täyty vsit tullas sihe lässyttämä jotta semmost,  vooii kun kissal onki nätti peti ja voooi kun kissa o Ukon katti taik kissi, nii ja Akam poju. Poikakissa sentä ja ei pelkkä mittä muuta kum pesemist. Mää ole nähmnyk kummost se o ja semmonje ei mul sovi. Mut et
Meikäläine o oikkiastas
metä'elävä, jollei kukkan tiänny.
kissi. Yks hyvä konsti o hiukan kiusatat takasin ku noi ruppeva oikken tärkkiä näkösenäs kyttämä sitä juttu, misä kyl monelaist syätävä hosu, mut ei haise miltä. Sillo voi hyvi hyppip pöyräl ja mennäk kolistama ruakakupei juur ku ne ova istunup paikalles. Ei nes saa olluks ja nii meikäläine saa ruakka Eikä kumpikan kerkkek kattoma sitä misä niit syätävi pyäri.

Akka läks aamul jonkkus.Ukkoki oli aika kauam pois, eikä tuanu Akka takasi. Mää luulen kyl, etr se tule joskus pimiäl aikka ja sit taas lässytettä, et on kisul ollu ikävä. Kyl mar vaa, jollei tommone muutuk kunno jutuks, ni mää, ... olkko. Vois sentä sanno, et Akan kolli. Nii ja joskus vaa aamusi ja nukkuma mennes voi hiljaksis sanno , et Akan toi vaik... niin... kissi. Ukon kans käytti vähän kattomas, kummost siäl ulkon. Ei tullu yhtän koira vasta. Onneks. Ei tarvinnu ruveta mittä oorninki pitämä. No nii, me oltti siäl metäs ja mää meuinasi ensiks, et kiipen toohom puuhu iha vaan kattelema, mut sit se mitä mää ajatteli hiukan kiatella ni lensi pois, enkä mää sit enä viittiny. No siin jonku ajan kiärreltti ja ihmeteltti ja Ukko rupes touhuma, et mennän kotti, et ei kolli palennu. Tultti sit kotti ja nyt o sit tämmöne homma ja sit o eres hiuka ja urakal niit kahta tärkkiämppä. Kuka arva, et mitä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Meikäläine oli vähä reipas

Tämä homman kissa oppi jo emomaitost.
Ei ollu yhtän kylmä, enkä ollebnka huamannu et tosa oli sitä
liukast ja mää istusi vaa.
Piretti siin simmost ihan tavallist aamukahu, ku Ukko rupes puhuma, et kissan täyty päästä ulos. Siin ku akkunast kateltti ni mailma oliki aika mukava näköne. Olisi mää kyl iha hyvi voinus siin pehmiäm pääl maatakkin ku sihe o nii hyvä oppi tullu emomaitost saakka.Se o semmonen kissam paras homma syämise jälkke. Piäne aikka Ukko siin viäl tuhtas ja sit mep pojat lähretti. Ja niinku näky. ei ollu mittä villajakku, Eikä ollu yhtä vilu. 

Oltti siin vähä matkam pääs kotto ja mää meinasi, et menen tonne mettä. Noil paikoil o joskus ollu joku hiiriki ja o sitä hiukan tullu hätytellyks, Syämä ei juur kerkkek ku Ukko ruppe touhuma, et anneta se vaa mennä. ja karkku nep pahalaises sit pääsevä. No siin mää sit kumminki haaveilin kakelaisest mukavast ja Ukko, taas sen täytys ruvetat touhuottama, et kato ny misä sää istut ja sun takapuales palentu. Hiuka aikka mää siin viäl sit tonkiskeli niit roski iha vaan tiätystenki harrastusmiäles. Em mää mittä hiiri hakenuik kun koto o ruakka vaik kui. 

Halo, on kettän koto
Ettempäi lähretti sit ku Ukko oli ensiks saanus se hihnas selviteltty siit puskast, mihe mä osasi se aika hyvi sekotta.. Kun tarppeks monta kertta teke sama ni ne voiva oppi, et kissan kans voi olla ulko iha ilma mittän tommossi remmei. Siin o semmonem paikka misä oli sitä liukast ja hiukan kylmä ja sit siin o semmonen kolo, misä vois joku syätä... nii mää tarkota, et mukava assu. Koiti vähän kyselläkki mut ei siält kukka mittäm puhunu. Tuli sit hiuka vetelä olo ku maha al oli ihan ku märkkä ja sit varppais kans ja Ukko osas sanno iha oikkiat sanat. Se sanos, et lähretän kotti.Oli kerranki iha helppo mennäs sinnep päi mihe Ukko tahtos ja aika pia sit olttin koto ja mul oli aika kova nälkä ja hiuka vilu, Ja ku ne oli autett nin katil meni oikke mukavaste pehmiäs ja lämmiäs.







sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Semmone aika tavallinem päivä

Täsä me hiuka morjestettan tämmöt hiukan kaukemppa.

Ja kyl mes sit hiuka haistettinki.
Eile olttin taas hiuka ulkon. En iha varman tiärä, et mist toi Ukko arva, et tänäpä o semmonem päivä, et kissaki makkais vaan kaikes rauhas lämmiäs tuvas. Sillo sil tule hiuka leikilline olo ja se ruppe puhuma, et mene kisssan kans ulos. Eikä siin mittä sem pualest huano ollu. Raitis ilma virkisti ja kun tulttin takasi, ni oli se verra nälkä, et pussilline ruakka meni oikkiam pakka. Kuka arva, mihe. No kissa vattan tiätystenki. Mut siäl ulko oli sit hiukan kattelemistaki. Noi pari tommost, mist lähte aika kova ääni, tuppasiva morjestama ja mää oli heti juanes mukan. Oli juur olluk kurkkimas sihe yhtem puskan ku noi tuliva. Mää ensiks hiuka fundeerasi, et morjestettank vai annan mää piäne apskeeri. Mut ne oliva nii lauppia näkössi, et mes sit vaa morjestetti Toine niist oli vissi jostan kuullu, et koirattaen tapa o hiuka hätyttäk kissa ja se yrittii hiuka. Mää sit kumminki hiuka annon tassu kuanom piäle ja se kina jäi sihe. Ei tommosil piänil oikke sovi mittän kovi äkäne olla. Täsä vcoi tiätystenkin tunnustak kyl, et joskus tämmöses tilantes on kissam paras paikka puus. Vähä aikka mes siin sit ihmeteltti ja mun varppat rupes palentuma ja lährettin kotti.