Tämmönen keväsempi aika saa joskus hiuka innostuma. Olttin tosa joku aika takaperi ukon kans hiukam paserul, ku oli nii nätti keli. Enkä muute menny heti sisäl ku lähretti hiuka oikke seikkailema. Siin oli matkan varrel tommonem puu, mihe oli oikke helppo kiivetä ja siin ku Ukko räpläs jotta ... ai ni nes sano sitä puhelimeks, ni mull oli hyvä aika kiivetä sihem puuhu. Sit ku Ukko huamas, ni se rupes kyselemä, et eik passais tuilla ales päi. Ja ,mää tykkäsin kans, et ei se mikkä huano ajatus ol. No ensiks mää hiukan katteli ja sit rupesi menemä alespäi. Se pahukse naru kun täyty joka paikas olla, ni meinas ruveta hiuka haittama, mut Ukko oli juani. Ku mää olin tarppeks liki, ni se otti mun syli ja irrotti se naru ja mul oli piäne aikka semmone meininki, et ny mää mene, mut mihe siit sit men kun toinem pitä valjaist kiine ja se naruki saatti uurestas aika pian kiine.
Ole mää muissakim puis hiukan käyny iha vaan treenamisen tähre ja sit o lysti kattok ku Ukol o melkke vesi silmis ,ku se kehu et kui hyvi hänen kattis ossa puuhu mennä. Hänen kattis. Akka mun siält josta merkilisest ppaikas kävi sillom puhumas ulos ja sen kans mää sit olenki hiukam pehmiämnpi.
Mul o yks aika hyvä koirakaveriki. Se nimi o joku Figotaik sinnep päi. En ol oikken tarkka selvaä saan. Kyl se Kellyki, mist o joskus juttu ollu oikke sortin kaveri olis visssi mut se hiuka ujo. Toi Figo tule miälelläs morjestama ja sit me hiuka aim pruukata nuuski ja semmone o oikkiastas aika mukava. Mää meinan ku on tommonen kaveri. Kyl täsä ain jottan touhumist onki, mut kum pakka toi kiiru pääl ja sen tähre olla hiuka laiskoi tämä jutun kans.
