No juu, se ruppe sirt taas olema semmost aikka, et ei oikken tiärä, et menisik ulos taik olisik sisäl vaa. Kyl ulkonakin ain kävätä toätenki voi ku saa ton Uko uskoma, et ei meikäläiine mikkä vesipeto ol. Metäs mek käyrä ain sillon tällö ja m'ä pruukka hiukan kiivetäs siäl sun tääl ja harrastak kaikelaist muutakin kissa juttu. Siäl o iha mukava kaivellak kaikelaissi koloi ja joskus sais kyl hiirenkin kiine, mut juur parhal hetkel Ukko ruppe höpöttämä, et anneta vaas se mennäk, ku se voi olla hakemas ruakka lapsilles ja jotta muuta iham pöhkö, semmost et kissa o melkke mahroton ymmärttä. Mut kyl melkke joka aamu kumminki hiuka olla ulkon käytty., Mää pistäm pään kallelles ja kato oikke nätiste samal ku mä hiuka marise ja Ukko lähte iha heti.
Tämä huilamine o semmone homma, mitä ei kukka ossa nii hyvin kun kissa. Siit assiast ei kinaminen kannata ollenka. Ukol ja Akal o oikke hyvä paikka sihe homma ja mää sit päivisi ain piräm paikka lämpimilläs, ku niil o jotta muuta homma, et täyty mukamas touhutak kaikelaist semmost, minkä pääl kissa viheltäis... - tiätenki nii, jos ossais. Ukko mene joskus sihe huanesse, misä o mun kaik oikkiat nukkumispaikat ja ruppe kattelema sitä toosa misä näky vaik mitä. Sil o oma semmone istumispaikka ja mene sihe Uko viäre ja teen kaikki kissan konstei ja Ukko ei sit ain muistak kattos sitä juttu ollenka.Välil se levittä ittse kokonas sihe makkamispaikka ja mul ei sit jäät tila ollenka. Sihe autta ku mene ja anta hiukan kynssi sihen kinttu mikä roikku se makkamispaika ulkopualel. Ukko hyppä pysty om protkottavinas hiuka, mut silittä kumminkim päälliskauppa. Ja mul on taas tila siin uko viäres.
Mep
pruukata joskus käväatä hiuka eri paikois katelemas mailma. Siäl
mailmal, semmoseks sitä sanota, näke kaikki merkilissi ja mukavaki
joskus näke.Tosa kuvas mää ole yhres aika suures puus. Olis menny
miälelläs aika paljo ylemäks, mut arvakkas olik hihnas vara. Ja koiran
karvat, mää sano. Sillon kun kissan täyty hiuka manata, ei se tiätenkä
vois sanno, et katin kontiut taik kissa viikset. No juu mää sanosi sit
nek koiran karvat ja se munt niinku harmitti ku ukko oli koko aja siin
sählämäs, et älä men liia ylös ja kaikki muuta iham pöhkö. Ei sem
pualest, kyl tostkin katellak kelpas. Siin oli oikken tuleva paikka, mut
ei siin kaua saanu ollak kun taas mentti. Kyl siin ehtopäivä aika
mukaval taval kulus ja se tiätenki oli mukava ku niit taputtaji ja
silittäji riitti ja mun tuli melkke surku niitten katit nei ossa hihnas
kulkke niinku meikäläine.
Nii mum piti siit puhellak ku ruppe olema semmost hämäremppä aikka. Ulkon ei oiken turhan tähre bviitti ollak ku juur se verra, et Ukko kerkke kenkät saama jalkka ja sit voiki lähtet takasin tuppa. Mut jos Ukko sit sano, et mennäs sit jo kotti, ni mula ei meinass soppi ollenka. Kyl meil sit kumminki juttu klaarantu, ku mää muista, et sielä voi kupis olla uutta ruakka ja ulkon kissal o melkke ain hiuka nälkä
Tuli tual jo aikasemminki sanotuks, et mep pruukat reissata metäs jonku verra. Tosa kuvas mää ole oikken komia näköne, vaik em mää mikkäm paha ol Leevikolli kehumanka, mut joskus se vaa om paikallas. Joskus mää kiippem puuhu aika ylös ja Ukko koitta selittä, et älä men nii ylös ku nari loppu. Tiätenki se loppu. Eik se olt tarkotuski ja soskus se viäl onnistuki,. Nii, et semmost häyaikka ja niim pois päi. ruppe olema.Katellan taas joskus.