keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Aurinkoist


 Käytti me eilenki hiuka haistelemas, kummost aurinkoises metäreunas kaunil päiväl o. Leevi tykkäs vissi aika taval ja oli siin semmost jännäki vähän ku vastan tuli semmone metrin korkkia taik melkke tai hiuka al, koirampenikka ja siin fundeeratti, et mitä tommosen kans tekis. No lopultas sit kumminki meinatti, et ei viitti kaveri iham pentuna peljättä ja lähretti ettempäi. Näi oli päivä hyvä tyäkin tehty. Niin ku oli juttu, ni ulkon oli oikke mukava ja kottim päi lähtemisest tuliki hiukan kina. Ku Leevi o ollus semmonen tupaleijona, ni kylmäl aikka pakka peljättämä, et jos se  vaik kylmetty taik jotta semmost ja sit tule turha suru, kun täyty mennä lääkärilt ostamam pillerei. Leevi ei tommost ossa surra ja se olis vaa mennyp pois päin kotto. Siin sit hiuka neuvoteltti jakyl se lopultas sit sopis molemmil, et kottim päi mennä.


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Morjens taas

Leevi tykkä telkkarin kattelemisest sillon kun tule jottan tommost sopiva juttu. Lauanta-ehtol näytetti jottan kalajuttu ja Leevi oli oikke hyvi juanes mukan. Hiuka rupes siin jossa välis tulema miäle, et mahretank pian tarvita uus telkkari ku niit kaloi täytys hiuka yrittä ottak kiinekki. 

No juu semmost se joskus on tommosel eläväisel kaveril. Ystävämpäiväl olttin kyläs koko porukka ja Leevil piisas ihmettelemist. Jokan enurkkä täytys nuuski monta kertta ja semmos poika ihmetteli kovin, hän olis kerranki osannu mennä oikkem peito al nukkuma, nin koko porukka kilju, et ei saa mennä. No sit olis tiätystenki hiukan kynsis ollus simmost tekemisem puutst ja taas sama kiakumine vaik olis ollu oikke hyvä ja sopivan tapane sohva iha farmil. Muute meni kyl iha hyvi, mut mittän trahtmentti ei kissa varte ollu. Mut ei se mittä harmittanuk ku niit taputuksi ja muuta mukava piisas. Nii ja sit ku olttin kotti lährös oli siin simmone joku porukka ku rues kaverist heti tykkämä ja nii leevi sit hiukan kihnas jokasen kans. Ja sit ku Leevi tuli ulos ja toi  Akan tullesas, ni yks niist muareist tuli saattama ja tiätystenki se oli mukava.

Leevin kans viäl äsköm puhelttin täst resiust ja Leevi sanos, et oli oikke mukava hiukam päästä reissu ja viitiks sit aika pia ruveta hiukam potkima jottam pallo. Sit ei olk kiiru, jos herra o satuunu menemäm päivätorkul - kuulemma.

Nii ja kyl sekin täyty saanno, et ei Leevi mikkä vilukatti ol. Nii se meni hankke möyrimän kun kuuli jottan krapina jostan lehtie joukost. Ei mittä armo, ku sinne vaa ja sit vauhril kotti ja sauna lautteil hiuka huilama.