Leevi meinas eile hiukan taas lähte mailmal ilma noit tärkkiöi kamppei. Kaik meni kumminki iha mukavasten, kun kolli unhottus katteleman toho misä ain kuulu jotta merkilist krapina. Kyl sii sit meinas viäläkim peräsimenom paikka tullak ku Leevi hiuka oli semmost miält, et hän sen ku mene vaa. Sain kumminki hännäst kiine ja katil tuli vissi miäle, et nys se Ukko hiuka silttä. Nii, et ei siit hännäst mittä vettät tarvinnu. Meil o semmone tapa, et ku sohval istuta, ni Leevi kuljeskele siin viäres erestakasi häntä korkkial ja tule sit silitellyks, ku siit käre alt kulke. Siin saa ain häntäki sit oma osas. No ei siin mittä sit, kyl siin hiuka silitelttinki ja Leevi oli vissi lopultas ihan tyytyväinen ku varppat lakkas palentumast.
Jutelttin tst hommast Leevin kans oikken totisel meininkil ja mää koiti selittä, et yksinäisel kissal o niin monelaist vaara tual suures mailmas, et ei sinne yksin kannata mennä. Ja Leevi tuumas, olkko nii ja tual lämpöpatterim pääl olis vissi iha mukava huilaskella. Ja meni heti pruuvama. Siin o semmonem passeli lämim paikka kissal sillon ku lämmin olis mukava.
