tiistai 28. helmikuuta 2017

Talvikelil kissaki joskus poikke pihal

Tämä homma o meikäläisel käpäläs, eik vaa.
Villane o muute mukava, mut kutitta tualt
hännän tyvest  hiuka hassul taval.
Jos joku joskus meinaki sanno et ossais kissan tärkkiämmän tyäm paremmin ku Leevi K. Olli ni sanoko sit. Em mää semmost kumminka usko. Vai kuka meina, et ossais olla paremmi makkavalttas ku mää ole. Ja mää senttä olen kumminkin tommone, et em mä oikkem paljo ite viittik kehu. No juu leikki sikses ja toi o vaa nii mahrottoma mukava paikka huilaskellas sillon ku ulkon om pakkast. Ei sem pualest. Kyl mää olem pihal ollup pakkasellaki. Tälläsivät taas sem pahukse villasenki mun niska ja sit sanotti, et voi kauhia ku on komia katti ja nauretti hörötettim pääl. Jollan taval se on kyl hiuka mukavaki, mut  ku se teke hiuka hassu tual hännä juures. Se o se verram pitkä, et se kihnutta siäl ja sit kävelemine o hiuka semmose näköst et vois luulla vaik et om pissahätä. Semmone on kuulemma jollan katil ollu hiuka onkelma, et jos ulkon tule semmone olo, et tarttis kaivap pikkunen kuappa, nin tarttis päästäs sisäl sihe oma laatikko. Mut ei se mmone mittä niin tärkkiäö ol. Kyl semmonen metässäki luannista. Lumihankke en olk kokeillu viäl, ku ain on tullu miäle joku tärkkiä juttu  sisäl, ku olla hiuka aikka ulkon olttu. Lämpöpatteri o joskus kissal aika tärkkiä juttu. Täsä kohras meikäläiselt pääsi hiukam piän pyrskäys, vaik omil vitseil ei niim paljon kuulukka naura.

Jos o oikke semmone märkä keli, misä käpäläk kastu heti, ni meikäläine o miälelläs sisäl ainki sit ku om päässyk kattoma, kummost siäl ulko oikke o. Kyl fiksu usko aika pia, et ei se mikkän tupakissan keli ol ja nii sit aika pia voira mennät takasin tuppa ja usse on kumminkin tullu hiuka nälkä ja voi iha hyvi otta hiuka eväst. 

       
Menis nys sit toikin kiine.

Vois tiätekin äkkimpäite luulla, et tosa kuvas olis joku yrittämäs tuppan takasi. Ei oikkiasta ol. Mää vaan koiti laittas sitä ove kiine, et sit olis sisäl lämmint kun tämä villapaira näyttelemine loppu  Kyl jonkun täyty tämmösestäki assiast hiuka vaari pittä, et ei menis iha holtittomaks ja kissaparka joutuis pakkasse. Ole mää ilmanki villassi ulko ollu, mut ei siäl kerrallas niin kovin kaua viitti olla ja kyl lämmin sentyän kssal kaikem paras juttu o.

torstai 16. helmikuuta 2017

Tämmöst kissa elämä vaa

Eik vaa olekki aika fiksu näköst homma.
Mää ole vissi aika paljo viissampi ku Akka ollanka ymmärtä. Mää semmosest ole ruvennu epäilemän ku hän yks kerta ihmetteli, ku mää oli hiukam päiväunil ja oli sit reerannu oikkem peito, et ei olis vilu tullu ja se omuutenki mukava, kun tule semmone olo, et olis niinku omas pesäs. Sitä se jakso ihmetellä, et mil mää oli sinne piilom päässyk, kum peitto oli iha suara ja hyväs järjestykses, Tiätenki se o hyväs järjestykses ku siin makka siivo kissa, eikä mikkä semmone ku vehko koko aja. Siin o muute semmone huilamispaika, et ruakaväli mene aika huakkiaste. Tai menis, mut nyk ne ovak keksiny, et kissal o mukava, ni niitten täyty vsit tullas sihe lässyttämä jotta semmost,  vooii kun kissal onki nätti peti ja voooi kun kissa o Ukon katti taik kissi, nii ja Akam poju. Poikakissa sentä ja ei pelkkä mittä muuta kum pesemist. Mää ole nähmnyk kummost se o ja semmonje ei mul sovi. Mut et
Meikäläine o oikkiastas
metä'elävä, jollei kukkan tiänny.
kissi. Yks hyvä konsti o hiukan kiusatat takasin ku noi ruppeva oikken tärkkiä näkösenäs kyttämä sitä juttu, misä kyl monelaist syätävä hosu, mut ei haise miltä. Sillo voi hyvi hyppip pöyräl ja mennäk kolistama ruakakupei juur ku ne ova istunup paikalles. Ei nes saa olluks ja nii meikäläine saa ruakka Eikä kumpikan kerkkek kattoma sitä misä niit syätävi pyäri.

Akka läks aamul jonkkus.Ukkoki oli aika kauam pois, eikä tuanu Akka takasi. Mää luulen kyl, etr se tule joskus pimiäl aikka ja sit taas lässytettä, et on kisul ollu ikävä. Kyl mar vaa, jollei tommone muutuk kunno jutuks, ni mää, ... olkko. Vois sentä sanno, et Akan kolli. Nii ja joskus vaa aamusi ja nukkuma mennes voi hiljaksis sanno , et Akan toi vaik... niin... kissi. Ukon kans käytti vähän kattomas, kummost siäl ulkon. Ei tullu yhtän koira vasta. Onneks. Ei tarvinnu ruveta mittä oorninki pitämä. No nii, me oltti siäl metäs ja mää meuinasi ensiks, et kiipen toohom puuhu iha vaan kattelema, mut sit se mitä mää ajatteli hiukan kiatella ni lensi pois, enkä mää sit enä viittiny. No siin jonku ajan kiärreltti ja ihmeteltti ja Ukko rupes touhuma, et mennän kotti, et ei kolli palennu. Tultti sit kotti ja nyt o sit tämmöne homma ja sit o eres hiuka ja urakal niit kahta tärkkiämppä. Kuka arva, et mitä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Meikäläine oli vähä reipas

Tämä homman kissa oppi jo emomaitost.
Ei ollu yhtän kylmä, enkä ollebnka huamannu et tosa oli sitä
liukast ja mää istusi vaa.
Piretti siin simmost ihan tavallist aamukahu, ku Ukko rupes puhuma, et kissan täyty päästä ulos. Siin ku akkunast kateltti ni mailma oliki aika mukava näköne. Olisi mää kyl iha hyvi voinus siin pehmiäm pääl maatakkin ku sihe o nii hyvä oppi tullu emomaitost saakka.Se o semmonen kissam paras homma syämise jälkke. Piäne aikka Ukko siin viäl tuhtas ja sit mep pojat lähretti. Ja niinku näky. ei ollu mittä villajakku, Eikä ollu yhtä vilu. 

Oltti siin vähä matkam pääs kotto ja mää meinasi, et menen tonne mettä. Noil paikoil o joskus ollu joku hiiriki ja o sitä hiukan tullu hätytellyks, Syämä ei juur kerkkek ku Ukko ruppe touhuma, et anneta se vaa mennä. ja karkku nep pahalaises sit pääsevä. No siin mää sit kumminki haaveilin kakelaisest mukavast ja Ukko, taas sen täytys ruvetat touhuottama, et kato ny misä sää istut ja sun takapuales palentu. Hiuka aikka mää siin viäl sit tonkiskeli niit roski iha vaan tiätystenki harrastusmiäles. Em mää mittä hiiri hakenuik kun koto o ruakka vaik kui. 

Halo, on kettän koto
Ettempäi lähretti sit ku Ukko oli ensiks saanus se hihnas selviteltty siit puskast, mihe mä osasi se aika hyvi sekotta.. Kun tarppeks monta kertta teke sama ni ne voiva oppi, et kissan kans voi olla ulko iha ilma mittän tommossi remmei. Siin o semmonem paikka misä oli sitä liukast ja hiukan kylmä ja sit siin o semmonen kolo, misä vois joku syätä... nii mää tarkota, et mukava assu. Koiti vähän kyselläkki mut ei siält kukka mittäm puhunu. Tuli sit hiuka vetelä olo ku maha al oli ihan ku märkkä ja sit varppais kans ja Ukko osas sanno iha oikkiat sanat. Se sanos, et lähretän kotti.Oli kerranki iha helppo mennäs sinnep päi mihe Ukko tahtos ja aika pia sit olttin koto ja mul oli aika kova nälkä ja hiuka vilu, Ja ku ne oli autett nin katil meni oikke mukavaste pehmiäs ja lämmiäs.







sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Semmone aika tavallinem päivä

Täsä me hiuka morjestettan tämmöt hiukan kaukemppa.

Ja kyl mes sit hiuka haistettinki.
Eile olttin taas hiuka ulkon. En iha varman tiärä, et mist toi Ukko arva, et tänäpä o semmonem päivä, et kissaki makkais vaan kaikes rauhas lämmiäs tuvas. Sillo sil tule hiuka leikilline olo ja se ruppe puhuma, et mene kisssan kans ulos. Eikä siin mittä sem pualest huano ollu. Raitis ilma virkisti ja kun tulttin takasi, ni oli se verra nälkä, et pussilline ruakka meni oikkiam pakka. Kuka arva, mihe. No kissa vattan tiätystenki. Mut siäl ulko oli sit hiukan kattelemistaki. Noi pari tommost, mist lähte aika kova ääni, tuppasiva morjestama ja mää oli heti juanes mukan. Oli juur olluk kurkkimas sihe yhtem puskan ku noi tuliva. Mää ensiks hiuka fundeerasi, et morjestettank vai annan mää piäne apskeeri. Mut ne oliva nii lauppia näkössi, et mes sit vaa morjestetti Toine niist oli vissi jostan kuullu, et koirattaen tapa o hiuka hätyttäk kissa ja se yrittii hiuka. Mää sit kumminki hiuka annon tassu kuanom piäle ja se kina jäi sihe. Ei tommosil piänil oikke sovi mittän kovi äkäne olla. Täsä vcoi tiätystenkin tunnustak kyl, et joskus tämmöses tilantes on kissam paras paikka puus. Vähä aikka mes siin sit ihmeteltti ja mun varppat rupes palentuma ja lährettin kotti. 

torstai 2. helmikuuta 2017

Kissa kasvatta ja koulutta

Ova ne joskus hiuka niinku sanonu, et jossa muuallaki vois olla.
Mää tykkän kumminki, et täsä o iha mukava.
Noil o aamusi joku kummallinen tapa, ku niitten täyty ihmetellät tommost juttu. Se levitettän toho, mihen kissa ei kuulema mukka sais ollenka mennä ja sit ruveta vahtama oikken tärkkiä näkösenäs. Ukko anta senttä ruakka aamul ja mun kelppa sen kupillise jälkke mennä jonkkus hiuka huilama. Mut akka tule sit kaffel ja sama juttu. Taas katellan tärkkiä näkösenäs, eikä kissa meinah huamatak kukka. No sit mää kerra meinasi, et katotas kuin käy ku mää iham pikimältäs poikke siin kiälletys paikas. No Akka marisi ja protkotti, et kissa pois pöyrält, mut ku mää oli hiukam puskenu ja hyrissy, ni ei ollu mittä väli misä kissa o. Nykysi mää sit käy Akal sanomas huamene melkke joka päivä. Ole mää joskus Ukolki sanonus siin huamenta, mut se näyttä vaa ruakakuppi ja sano, et kuuluis mennäs syämä. Kyl seki vois ilone ollak kun kissa morjesta. Ja kyl se viss hiuka onki, mut o olevanas vaa niin tomera poikka. No juu, tämmöne juttu täl kerral. Oikke mukava kaikil vaa ja niim pois päi.