lauantai 16. tammikuuta 2016

Leevi kävi pihal

Leevi luval Leevi Ukko

Leevi on täsä pari kertta käynyk kattomas pakkast. Se o vissi akkunan takka näyttäny aika mukavalt ja herra o sit vähä antanu vinkki siit, et olis mukava kävästä. Ensimäisen kerral se meni Akan kans ja ne oliva melkken kymmene minutti reisus. Ja ku sisäl päästi, ni sauna lautteil oli paras paikka kun ensiks oli varti verra huilattu lämpöpatterim paäl. No tänäpän kun tulttin kaupast oli herra taas niin toimesas, et olis väkisi menny ja mää tykkäsi, et anta mennä vaa. Ja lährettim pihal, Kolli oli kiine hihnas ja mää avasi ove, et passsa se aikka sit jo haistellak ku mää laitan kenkki jalkka. Se naru o vissi viis metri pitkä ja se oli se matka mikä sil kertta piisas pihalenkiks. Ei olis noi amerikampellet kerjenny herran kyyttin ku se takasin tuli ja kaivama väliove auki, et olis tuppam päässy. Kyl siin sit semmonen kolme minuuti lenkki tehtin ku yks naapuri kysys luppa, et jos silittäp passa ja tiätystenki se Leevil oikke hyvi sopis. Ja taas oli lämpöoaterim pääl kaikem paras paikka ku sisäl päästi.

Jutelttin täst hommast taas sit oikke semmot ku miähep pruukka asiallaisel ja vakaval meininkil ja Leevi tuumas, et anneta nys sit vähä aikka olla noitten tommoste hurjapäitte hommie ja voisiks hiukan krahnuttas siit selkärankam päält, kun tuntu et hiukan kuti. Tosa kuvas Leevi o siin tavallisemmas seikkailupaikas sem parhan kaverin kans. Sii näyttäis, et olis iha mukava.

torstai 7. tammikuuta 2016

Leevi luval Leevi Ukko:

 Leevi piti mul hiukan kissaruakkimiskurssi tänäpäaamuste. Herra oli aika hyvi nukkunun tapane siin ku herätti ja oli oikken toimessas ku mää koiti vaattei laittap pääl. Leevil o semmone aamuleikki, et se kiaha jalois ja sukakki o viissampi laitta jalkka istuvalttas, Muute jala alla o ainakin kati häntä ja se peljättä se verra, et meina mennät toi tasapaino. Ole mää joskus funndeerannu, et mahtak se iha vaa leikiläs meinata, et kummone mötkäys mahtais tulla jos toi ukko sattuis kaatuma. Nii juu, piti siit ruakajutust kertoma. Tähä saakka o herra sentä yrittäny näyttäs silt, et olis syävinäs, vaik ei mittäs suasikkiruakka oliska. No sattus kätte joku kanalihapussi ja psiti sen herran kuppi. Tämä fiini haisti aika kaukka ja meni sihen  tualil, misä mää pruukka juara aamukaffe ja lukkes sanomalehte. Istus siin ja tapitti silmät juur seljälläs ja niihi oli kirjotettu, et et sunka sää luule, et kissan kuppi saa laitta iha mitä vaa. Meinasi nosta kolli lattial, mut se piti kaikil kynsilläs kiines siit tualist ja selväks tuli, et sihe ei istumam pääs ennen kun kupis o jottan kelvollist. Onneks sit löytys semmonekim pussi, mist kelpas syäräkki. Se verra viäl miältä osotetti et iha hiljaksillas mentti aamupäivä unil eikä nyk kelvannu mikkä vakava keskustelu ja silitys. Kui mahta ehtopäiväl mennät tämäki juttu.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Leevi luval Leevi Ukko:

Leevi ihmetteli hiuka eilä ehtol, et mitä merkilist tual ulko ny oikke hommatan kum paukku ja viheltä nii et tarttis molemak korvat saara yhtaikka tonnep peito al, et sais oikke nukutuks. Ja kyl se tiätystenki aika  raskast onki kahre ja kolmen tunni väleil käänttäk kylkke. Hiuka mes siin Akan kans jännitetti, et kui mahta sit ruvetak käymän kum paukkuminen alka. Mut tais tost jutu alust jo hiuka selväks tulla, et kui meni. Leevil o iha leijona luanto ainakin tämmösis jutuis. Ei se mittä semmost pelkkö mikä ei ihan kiinet tul. Semmost Lee vi sit viäl sanos, et Hyvä uutta vuatta sit sit kaikil vaa.