maanantai 13. marraskuuta 2017

On täsä hiukan taas taphtunukki

Täsä mää istu iha rentonas ja Kaapo teke tuttavut


No nii, morjes vaan taas pitkäst aikka. On täsä ollus simmost kiirullist huilamist ja tärkkiä torkkumist se verra, et on tämä homma hiuka unhottunu. Täsä on toi syksy tullu ja pimiä ja märkkä, mut oli tosa hiuka semmost menomeininkki yhren kerra. Mek käytti semmoses paikas, misä oli kolme kissa ja koira. Ne oliva oikke mukavi, eikä kukka murjottanu, vaik mää sinne meninki.Sinne oli kyl kamalam pitkä matka ja mul tuli semmone hiuka nolo homma sihe auto, vai mikä se o misä Ukko ja Akka istuva ja mää pruukka lauleskella. Se nolo homma kipatti sit yhtem puska ja ei siit se jälkke mittäm puhuttu. Mää kyl koiti siin jossa välis hiuka antta vinkki siit, et kissa kannattais päästä ulos piäneks aikka, mut ei noi mittän kuullu. Mut se jälkke homma meni iha mukavaste. Ei siit sit mittä. Ku mep päästin tuppa  nim piäne aja nep piti munt siin kopas misä mun tarttis kuulema mukka, ku autol mennä Ja kun kukka ei kironnu ja kihissy, ni ovi aukasti ja ruvettin kattelema, et kuin täsä käy. Hyvi meni. Peräsi mentti ympärs huusholli.ja lysti oli. Siäl oli seki Uko ja Akam pennun pennun... ei kum piti ssanno, et lapselapse laps. Iha siivo otus se oliki. Ei retuuttanu eikä peljänny. Siäl oltti joku aika ja sit ku lährettin kottim päi ni mää hiuka lauleskeli alkumatkast, mut kun kukka ei olluk kuulevinas, ni mää sit vaa rupesin kattelema akkunast ulos ja hiukan tuli uniki siin sit.


Tämä oleskelu o ollus semmost Uko juaksuttamist, saa naura. Ei se mihenkkäs juakse. Vanha  ja niim pois päi. O se muute jonku sortin kaveri ku se tule ain mun kans ulos ja sit touhuta ain jotta mukavan tapast. Siim pihal o sermmone joku ihmellinen koppi  ja sen katost kuulu ku oravap pitävä oma sirkustas. Määkin kerra meinasi mennä hiuka mukka, mut siinäki oli sit toi hihna taas hiuka rajottamas enkä sit päässyt tarkastama, et kummost meininkki sielä sit oikkem prruukatti. 

Oli muute luntaki. Joskus aikasemminki oli, mut tämä oli nys sit iha uutta ja oli se jännä koitta, et milt semmonen tuntu. Ei siin oikkiastass mittä nii merkilist ollu. Piäne aja siin Ukon kans kateltti ja sit mää sanosi, et mennäs tupppan kun tuntu silt, et sukak kastuva. Oli muuten komia kuljeskellas siim pihal, ku ihmisek kläppäs, et voi kauhia kun kissa on tullu ulos ja sil o varman kylmä ja mahtak olla nälkäki. Munt naurutti ja Ukkoki  oli hiuka sen tyyline, et silläki meinas tulla nauru. Ei sunkan tämmönem polarielukka ny mittäm palennuk ku ei oikken kylmäkä ollu. Mut kyl semmose lämpimäm pääl sit kumminki oli iha mukava mennä huilaskeleman ku olttin kottin tulttu.

2 kommenttia:

  1. Menipä teillä tutustuminen hyvin! Yleensä alku on tutustumisissa aika takkuinen. Ei sitä ketä tahansa päästetä omalle reviirille noin vain.

    VastaaPoista
  2. Meil on tota valkosta kans kauheesti, ja tänään oli niin kylmä, et kun mä puhisin ulospäin, niin mun ilma muuttu ihan sellaseks huuruks! Ihminen tietty nauro, mut mua ei kyl naurattanu yhtään. Onneks kotiin oli lyhyt matka.
    Ihminen sano, että siin pihalla teillä kun on se koppi, vois olla sulle hiiriä, ainaki ennen siel on kuulemma ollu sellasii.
    -Pena

    VastaaPoista