Me ollan tosa Leevin kans hiukam pruukattu ulkon poiketa ja se on kyl ollus simmost iha mukava ajankulu. Leevi o vissi joskus aikasemmi ollup pajonki ulko, mut tämä nykyne meininki o semmost, et ulos mennä vaa valjais. Eilä olis vissi ollu enemänki semmost niin kun tuaret ruokka puskis krapisemas, mut meinatti sit, taik oikkiastas mää meinasi, et ei viiti semmossi syäräk ku sit täyty taas otta matolääkkei ja tias mitä. Oravan kans Leevil tuli hiuka sanomist, enemönkin ku morjens. Kurrenpentele vissi huamas, et siin on kolli remmis ja sillo sopi sit hiuka soittap poskeki Ei siäl ulko mittän kovin kaua olttu, kun märjäk käpälät ei ol mittä mukavi.

Nii ja mul oli semmone ehtoajankulu ku mää kävi hiukan kyytis Pena ja Ihmist. Hiukam Pena vanhast muistist meinas viarastella, mut siin ku me oroteltti sitä oma vuaro sinne lekurin tykö, in kyl me aika tuttaviks kumminkin tultti. Ja kun kottim päi lähretti, oli Pnbaki jo se verran tuttava, et eii mittä ihan kamala taval rimpuillu vaik mää hiuka hänt syli otinki.

Puhelttin näist Leevin kans ehtol siin samal ku ´n katelttin telkkarist jotta jännittävä juttu ja Leevi sanos, et mitäs jos ottaisti sem punase lampu ja hiuka heiluttaisik kun tuntu et olis semmost hukkavoima jäljel ja nii mes sit jumapatti.

Oikke ´mukavi pöivi vaa kirjotellan ku jotta juttu miälen tule.