Semmone aika tavallinem päivä

Täsä me hiuka morjestettan tämmöt hiukan kaukemppa.

Ja kyl mes sit hiuka haistettinki.

Eile olttin taas hiuka ulkon. En iha varman tiärä, et mist toi Ukko arva, et tänäpä o semmonem päivä, et kissaki makkais vaan kaikes rauhas lämmiäs tuvas. Sillo sil tule hiuka leikilline olo ja se ruppe puhuma, et mene kisssan kans ulos. Eikä siin mittä sem pualest huano ollu. Raitis ilma virkisti ja kun tulttin takasi, ni oli se verra nälkä, et pussilline ruakka meni oikkiam pakka. Kuka arva, mihe. No kissa vattan tiätystenki. Mut siäl ulko oli sit hiukan kattelemistaki. Noi pari tommost, mist lähte aika kova ääni, tuppasiva morjestama ja mää oli heti juanes mukan. Oli juur olluk kurkkimas sihe yhtem puskan ku noi tuliva. Mää ensiks hiuka fundeerasi, et morjestettank vai annan mää piäne apskeeri. Mut ne oliva nii lauppia näkössi, et mes sit vaa morjestetti Toine niist oli vissi jostan kuullu, et koirattaen tapa o hiuka hätyttäk kissa ja se yrittii hiuka. Mää sit kumminki hiuka annon tassu kuanom piäle ja se kina jäi sihe. Ei tommosil piänil oikke sovi mittän kovi äkäne olla. Täsä vcoi tiätystenkin tunnustak kyl, et joskus tämmöses tilantes on kissam paras paikka puus. Vähä aikka mes siin sit ihmeteltti ja mun varppat rupes palentuma ja lährettin kotti.