Leevin Ukko:
Eilä ehtol Leevi huamas, et huushollis on telkkari. En tiärä, et minkä nimine vehje se häne miälestäs o, mut se oli selvä assia, et miälenkiintto rupes olema. Sial näytetti jotta semmost luantojuttu, misä oli jottam peuran tapassi ja niitten kans Leevi olis vissin tykänny hiukan tuttavut tehrä. Kovi herra koitti sihem porukkam päästä ja pari kertta sit jo pyyretti, et jos vaan katellais, kum peljätti, et jos tule joku haaveri. Sit ku ruvetti niit loppujutui näyttämä Leevi kurkkas  sinne telkkarin takanki ja joka paikka ja yritti viäl ruutunkin kaut löyttä ne uurek kaverit, mut ei onnistunu´ja hiuka vissi harmitti. Sit ehtol myähemmi herra yritti viäl uurestas hakkes sitä porukka ja meinas vissin kiivetäs sinnet telkkatim pääl. Onneks huamatti ajois ja kolli tuli alas iha nätil puehelemisel. Siit tämä onki mainio herra, et riittä ku nätistem puhele jos o jotta semmost kun täyty vähän kiälttä. Homma mene ohitten ku hiuka silitellä ja vaik oteta joku pikkune jumppa jonkun tupsun kans.

Yks juttu Leevil o semmone, ettei puhe auta. Se yrittä piham pualisest ulko-ovest ulos ain kun  se viärem pääse. Ja jollei siin oli takalukko, ni joku päivä se menis. Se o hiukan katellu noit oven kahvoi sil silmäl, et piam pruuvata ja sit se o vissi meno. Kamalaste häne tekis miäli sinne ulos mennä iha itte vaa, mut kun tämä mailma ny vaa on tämmöne, ettei semmone oike onnistu, ni ei auta. Juteltti täst hiuka Leevin kans ja se käänsi kylkke ja sanos, et krahnutas nys sit huka varovaste tätäkim pualta.