Leevin Ukko

Oli tos Levin kans hiuka juttu täst nykymeininkist. Mep pruukata Leevin kans ain sillon tällö hiuka lauterata mailma jutuist. Josku sit niit tule näpytellyks tähä vähä niinku nähtävil. Leevi oli huka niinku semmostaki miältä, et josku olis kamala mukava kum pääsis iha itte vaa menemä ulos. Mut kun toi Akka o ain rensseleines roikkumas ja höpöttä, et tämmöne olis sit niinkun kiltin kissa elämist. Kyl täsäkin tiätystekim puales ova, mut olis se vaa mukava hiuka joskus livistä. Semmosem pualest ei kyl mittä isomppa hättä ol, et kyl silitellä ja kaikemailman tuppo heilutella se verra, et liikunttaki o. Näi Leevi meinas ja päälisiksu hyrisi oikke mukaval raval.

Pari viikko taik oikkiastas vissin kolmeki me olla Leevin kans eleltty ja kyl voi hyvi sanno, et paljo hankalemman kaveri olis voinus saara. Leevi osas kaik fiksun kati jutut heti ku se ovest sisal tuli. Se kattos et tual o santaloora ja tual o sohva ja muitaki hyvi paikoi hoittap päivänen päätyä. Se tarkotta, et täyty siin muu vähtämise välis hiuka huilata, et jaksa sit paremmi otta ruakanokoset ja yäl olla hiljaksillas, et toiset saava nukku. Aamusi ja ehtosi o semmonem pikkune leikki ja askarrusunti, misä tarvita niit semmossi mitä heilutella ja kissa hyppä niittem peräs. Assian kuulu, et korkkiammist hypyist kiitellä ja kehuta, et oles sää vähän kamalan kova hyppämä.