Meikäläine oli vähä reipas

Tämä homman kissa oppi jo emomaitost.

Ei ollu yhtän kylmä, enkä ollebnka huamannu et tosa oli sitä
liukast ja mää istusi vaa.

Piretti siin simmost ihan tavallist aamukahu, ku Ukko rupes puhuma, et kissan täyty päästä ulos. Siin ku akkunast kateltti ni mailma oliki aika mukava näköne. Olisi mää kyl iha hyvi voinus siin pehmiäm pääl maatakkin ku sihe o nii hyvä oppi tullu emomaitost saakka.Se o semmonen kissam paras homma syämise jälkke. Piäne aikka Ukko siin viäl tuhtas ja sit mep pojat lähretti. Ja niinku näky. ei ollu mittä villajakku, Eikä ollu yhtä vilu. 

Oltti siin vähä matkam pääs kotto ja mää meinasi, et menen tonne mettä. Noil paikoil o joskus ollu joku hiiriki ja o sitä hiukan tullu hätytellyks, Syämä ei juur kerkkek ku Ukko ruppe touhuma, et anneta se vaa mennä. ja karkku nep pahalaises sit pääsevä. No siin mää sit kumminki haaveilin kakelaisest mukavast ja Ukko, taas sen täytys ruvetat touhuottama, et kato ny misä sää istut ja sun takapuales palentu. Hiuka aikka mää siin viäl sit tonkiskeli niit roski iha vaan tiätystenki harrastusmiäles. Em mää mittä hiiri hakenuik kun koto o ruakka vaik kui. 

Halo, on kettän koto

Ettempäi lähretti sit ku Ukko oli ensiks saanus se hihnas selviteltty siit puskast, mihe mä osasi se aika hyvi sekotta.. Kun tarppeks monta kertta teke sama ni ne voiva oppi, et kissan kans voi olla ulko iha ilma mittän tommossi remmei. Siin o semmonem paikka misä oli sitä liukast ja hiukan kylmä ja sit siin o semmonen kolo, misä vois joku syätä... nii mää tarkota, et mukava assu. Koiti vähän kyselläkki mut ei siält kukka mittäm puhunu. Tuli sit hiuka vetelä olo ku maha al oli ihan ku märkkä ja sit varppais kans ja Ukko osas sanno iha oikkiat sanat. Se sanos, et lähretän kotti.Oli kerranki iha helppo mennäs sinnep päi mihe Ukko tahtos ja aika pia sit olttin koto ja mul oli aika kova nälkä ja hiuka vilu, Ja ku ne oli autett nin katil meni oikke mukavaste pehmiäs ja lämmiäs.

Semmone aika tavallinem päivä

Täsä me hiuka morjestettan tämmöt hiukan kaukemppa.

Ja kyl mes sit hiuka haistettinki.

Eile olttin taas hiuka ulkon. En iha varman tiärä, et mist toi Ukko arva, et tänäpä o semmonem päivä, et kissaki makkais vaan kaikes rauhas lämmiäs tuvas. Sillo sil tule hiuka leikilline olo ja se ruppe puhuma, et mene kisssan kans ulos. Eikä siin mittä sem pualest huano ollu. Raitis ilma virkisti ja kun tulttin takasi, ni oli se verra nälkä, et pussilline ruakka meni oikkiam pakka. Kuka arva, mihe. No kissa vattan tiätystenki. Mut siäl ulko oli sit hiukan kattelemistaki. Noi pari tommost, mist lähte aika kova ääni, tuppasiva morjestama ja mää oli heti juanes mukan. Oli juur olluk kurkkimas sihe yhtem puskan ku noi tuliva. Mää ensiks hiuka fundeerasi, et morjestettank vai annan mää piäne apskeeri. Mut ne oliva nii lauppia näkössi, et mes sit vaa morjestetti Toine niist oli vissi jostan kuullu, et koirattaen tapa o hiuka hätyttäk kissa ja se yrittii hiuka. Mää sit kumminki hiuka annon tassu kuanom piäle ja se kina jäi sihe. Ei tommosil piänil oikke sovi mittän kovi äkäne olla. Täsä vcoi tiätystenkin tunnustak kyl, et joskus tämmöses tilantes on kissam paras paikka puus. Vähä aikka mes siin sit ihmeteltti ja mun varppat rupes palentuma ja lährettin kotti. 

Kissa kasvatta ja koulutta

Ova ne joskus hiuka niinku sanonu, et jossa muuallaki vois olla.
Mää tykkän kumminki, et täsä o iha mukava.

Noil o aamusi joku kummallinen tapa, ku niitten täyty ihmetellät tommost juttu. Se levitettän toho, mihen kissa ei kuulema mukka sais ollenka mennä ja sit ruveta vahtama oikken tärkkiä näkösenäs. Ukko anta senttä ruakka aamul ja mun kelppa sen kupillise jälkke mennä jonkkus hiuka huilama. Mut akka tule sit kaffel ja sama juttu. Taas katellan tärkkiä näkösenäs, eikä kissa meinah huamatak kukka. No sit mää kerra meinasi, et katotas kuin käy ku mää iham pikimältäs poikke siin kiälletys paikas. No Akka marisi ja protkotti, et kissa pois pöyrält, mut ku mää oli hiukam puskenu ja hyrissy, ni ei ollu mittä väli misä kissa o. Nykysi mää sit käy Akal sanomas huamene melkke joka päivä. Ole mää joskus Ukolki sanonus siin huamenta, mut se näyttä vaa ruakakuppi ja sano, et kuuluis mennäs syämä. Kyl seki vois ilone ollak kun kissa morjesta. Ja kyl se viss hiuka onki, mut o olevanas vaa niin tomera poikka. No juu, tämmöne juttu täl kerral. Oikke mukava kaikil vaa ja niim pois päi.

Tämmöst varten kissa o

Täsä me olla Akan kans kaiken tärkkiämmäs kissan tyäs. Kissa o sitä varte, et sitä saa passata ja sil voi puhellas semmosistaki jutuist, mikkä ei sais kulkke väärin korvi. Jos meilt kysele turhi, ni me vaa virnistellä ja häntä loira taitellisel tyylil. Ihmisel, niinku Akal ja Ukos teke oikke mukava semmone, et mää kyhnä siin viäres ja nes sit silittävä ja taputteleva ja krahnutta varovaisest josta sopivast kohrast. Ja sit kun kehrämine alka, ni voi yhren kerran ku ne ovat tytyväissi. Joskus sit käy niinki, et mää hiuka innostu ja sillo noil o mukava. Sillon ku net tuilevak kotti siält kissaruakakasa viärest, ni mää saa semmosentiku, mikä maistu oikke hyvält. Mää seiso Uko maham pääl ja Ukko tarjo sitä herkku tipan kerrallas. Se o mukava, ku sit kerkke hiuka maistelemanki. Akka o josta löytänys semmose hiire näkösem purki ja sihe laiteta jotta aika hyvähajust ja makust. Se tule sit ulos siit kuvatuksest, ku sitä oikkem potki pisi lattia. Ehtosin ku noi röhnöttävä ja kattelevas sitä, mist kuulu kummallist ääntä ja joskus näky jotta jännä, ni mää pistä sem purki sohvan tai se yhrem pöyrä al ja Akka joutu sit nousema ylös ku mää oikke laupiasten kato ja joskus hiuka naukase.Aika protina se aim pitä ja sano, et ei hän ain viitti auttak ku mää mukamas pistä  sen kuvatuksen tahallas paham paikka. Olis tyytyvväine. Ei ainak nukuk kesken kaiken ku välil hiuka liikku. Tänäpä aamul mul tarjotti jotta ihan kummallist ruakka, mut kyl se aika hyvä oli. Taita ollas semmone kokopäiväunem päivä. 

Ei ain mittän kovin tylsä ol.

Meil oli KISSA kyläs. Mut se oli hiuka ujo.

Tämä olemine o joskus vähä semmost, et olla vaa ja maata ja haista, niinku Ukko joskus sano. Ites se haise kaike enemä, mut olkko nii. Kyl se aika hyvä makkamanki o. Täsä yhrel päiväl sit oli hiuka enemän tommost elämisen touhu. Mää oli siin ihan kaikes rauhas kaiken tärkkiämmäs touhus syämise jälkke. No jokanen tiätä, et ruakalepo vaik pari tuntti, o semmone  herraskaisemman kissan tyyli. Kuulin kyl, et joku tuli kotti ja meni sit kattoma. Siäl oli Pena ja Punkui Ihmine ja sil oli tommonen koppa käres. Ja kun kaik sit rupes hokema, et tulk kattoma, mikä tääl o, nin tuli sit mennyks ja nii-i. Punkku siäl oli.. Em mää muute olis tuntenu mutr kuvis ole nähny. Kamalan kaino se oli, taik olisik ollu joku muu syy, mut siält kopastas se katteli oven takka silmäs suurinas ja olisi mää sen kans jotta ohjelma keksiny, mut ku noi tosa ympäril oliva olevinas niin tärkkiöinäs, ni homma jäi sihe. Punkul oli sit yhre yä jälkke meno lääkärin tykö ja eik toi Akka keksiny, et mennä mekki samal reissul ni saa joku semmone lääkäri sit hiuka ihmetelläk komia katti. Mää oli iha rauhallinen ku en tiänny muuta, ku et jonkkus mennä.

Mul tuli hiuka ujo olo

No juu, sit ku oli yä nukuttu ja noi olivak käyny jossa, misä om paljon kissaruokka ja löytä ne vissi siält jotta ittläski ain ku ova niin tytyväise näkössi kun tulevak kotti. Niim piti sanno, et ku oli hiuka haukotelttu ni Ukko rupes puhelema, et mennä hakemam Punkku ja se ihmine ja mennä sinne lääkäri. Eikä mul viäläkä ollu mittän käsityst, et mitä on tulos, mut yhtäkkim pistetti valjat niska ja laitettin katti semmossen koppa ja sanotti, et nyt mennä.

Ensiks hiuka oltti ulko ja sit viimätteks kans kun kaik oli ohitte.

Ku mää jottan taas kekrkesin kattelema, ni ollti iha viaras paikas, muta sai senttä hiukanm paseerata ulkon. Punkku meni heti sisäl  ja em määkän kaua ollu. Mut kuka sanois, et mikä semmone valkone ja kamala suur eläväö on kum pitä aikamoist kopina ku se kulke. Sil oli ihmine niinku seljäm pääl istumas ja mää luukle, et se olis ollu jotta semmosty ku näke sillon ku o liikka syäny ennen ku ruppe nukkuma. Semmosest maää olen kuullu, met em mää simmost ymmärrä, et kissa vois liiam paljo syärä.
En ol

Siin jännitelles rupes tuleman kaikki hullumaissi miäle.

iha varma, et olenk koska semmosest kuullu. Me mentti semmossem paikkan ku Ukko sanos, et se on kissoi varte ja siäl orotti Punkku ja joku iha viaras. Se viaras oli hiuka äkäsel pääl ja päästeli kaikki semmossi jutui, mitä ei pennuil oikke vois sanno. Oppiva viäl ruakottomiks.

Ei tämä nys mittä niin kovin kummallist ollu.

Aika pia sitä sit tä sit huuretti ja viättim pois ja mää pääsi vähän kattelemam paikoi. Kyl mää aika pia muisti, ,et tääl olttin kerra ja sillom pistetti neulan kans. Mut ku viarais olla nin kissal tule kaikelaist jännityst ja sit meinas tulla uniki, mut heti näkys kaikki kummalist, ekä mää sit viittiny nukku, vaik olis ollu noi hiano paikkaki. Heti rupes unen tuleman kaikelaist merkilist . Siin ku oli asikas orotelttu, nin toi viaras tyyppiu tuli juttelema ja me menttin kaiik  sem peräs semmosem paika läpi misä oli koiri. Akka sanos, et älä pelkkä ihan ku mää jottam pelkkäisi. Ne olivak kaik aika rauhalissi ja mukava näkössi. Vaik kyl siäl kotipihal  se Kelly ja sit se Figo siäl ku olla lenkil ova vissi mukavemppi. Ainaki ne ovat tuttavi. No juu mut sit se viaras rupes pitelemä, enkä mää ihan kaikki oikke osannu ottak kaverin touhuks, murt en sit viittiny mittä isommiin kinatakka. Se viaras kopeloitti ja mää meinasi vahinkos kehrätä. Iha vaa jännityksen tähre. No sit se lopultas sanos, ett iha hyvä, NÄTTI ja terve kissa se o. Ja mek kiitetti ja lährettin kotti. Ensiks viättim Punkku kotti ja ku olttim päästy oman kotti ni mul tuli semmonem pikkune vahoinko, et tuli tuupatuks pikkunen kikkara sihe lattial. Hiuka Akka protkotti,, mut sit mää sai hiuka ruakka ja meni nukkuman, kum päivänokoset jäivä välin to vähtämisen kans. Tämmöst lissä nin kissa pysy virkkiänäs. Nii no se lääkärijutu vois jättä väli ja kaik semmosek ku irvistelvä ja kirovak ku vastan tuleva.

Ei mittä nii merkillist, mut...

Tämmöst tämän kuuluis olla.

...meinasi, et kyl jottan semmost löysä juttu ain saa tuleman, ku oikken tikistä. Niin, toi tikistäminen kuulu oikkastas sihen koppi, misä o jotta moska pohjal ja lissän tule kun kissa siäl käy. Mut sit ei oikke olis mittän kunnolist jutu aihet, mut yrittä vaa, ni se o sit kans .. no juu kyl se vissi selväks jo tuliki.Oikkiastas mää sanosi Ukol, et pistetäs ny juttu vaik siit, et me keskenäs joskus tota Akka hiuka hassutetta. Yks hyvä konsti o se ku Akka katto sitä juttu minkä Ukko aamul aikasi ain tualt eteisest hake ja mää mene sit se jutum pääl makkama. Akka yrittä ollat topaka näköne o ajavannas munt pois siit, mut ku meikäläiem pistä silmi hiuka sikkuralles ja anta hännä loiratas siin semmosel oikke fiinil tyylil, ni Akka ruppe silittämä ja mää kehrä.  Em mää siin mittän kauhian kaua viiti ollak ku se ei sit tunnu oikke miltän ku Akka o mennyp pehmiäks.Toi Atomi o aika mukava ku se joskus käy meil. Se ossa kissan kans seurustella ja silittämises se o iha m mestari. Mist o mahtanu oppikkin ku se o ihmisem pennuks aika nuari viäl.Aamusi meil tuppa olema hiuka semmost, et ukko hoita näit hommi ja laitta terveksi mä nätistem pyyrä ja Akal ova omta metkus. Silläki o joku semmone, mitä se siim pöyräl vahta kun kissa hirem peräs ja ku sihen tule joskus mennyks hiukan katteleman kans nin taas marista, et toi katti teke kiussa. Ei se mittä meina vaik se hiuka marfise. Samal se kumminki silittä kans. Olla me ulkonaki ukon ka´ns käytty, mut se o ain semmost hiuka, et älä mens sinne ja äläment tänne ja tosa joku päivä takasi olis ollu nii mukava mennä haistama jotta jälkki, mut Ukko sanos taas...  Mut oikkem paljon tervessi kaikil kun tätä joskus katteleva. Kyl mä taas joku päivä jottan keksi.

Mää luule, et munst tehrä semmonen talvikatti

Oli semmone hiuka aurinkoisempi päivä

Kyl tämmöne villane sentä o aika mukava pakkasel

Täsä om pari kertta käytty vähä ulkonaki. En ol viittiny Ukko mittän kauhian kaua siäl kerrallas pittäk ku se o joskus semmone hiuka viluse näköne. Se on kyl aika merkilist, ku sil o monelaist vaatet kerrallas pääl ja kumminki se pakka hytisemä aika pia. Joskus meina unhottu, et on tämmöne aika, et varppap pakkavak kipristelemä ulkon ku sattu noit piänemnppi ihmissi tulema ulos. Niit täyty hiukan puske ja tuuppi ja niil o sit kamala lysti.Semmone lämmittä kollikissa miältä aika taval.

Pari kertta ollan käytty siä ku nes sano et karum pualel. Siäl o melkken treffattu koiriki, mut ne ova mennys sit toissem päin ku me olla olttus siin näkyvil. Tänä oli aika mukava kyl ulkon ollak ku ei ollu mittä niin kamalan kylmä. Sit ne jättiväkki mun kotti ja sanova, et ne mene sinne misä om paljon kissaruakka ja löytä nes siält sit jotta ain itteläski. Sit ku net tuli takasi, ni mää näyti hiuka, et mitä mää oli keksinys sil aikan ku olivap pois. Mää repeli  hiuka sen tornin tolppi ja hyppeli ja hyäkkäsi niiten tavaroitte joukko iha vaa semmottos leikilläs.Nep pruukka naureskella niil keksimisil, mut menkkö nii. Ukkö oli keksiny, et ne semmosek kun tarjotan kissal sit kun kottin tulla oliva jo melkke lopu, mut onneks oli ymmärtäny hakke lissä.Semmost mää sit natusti hiuka semmose näkösel meininki, et syärä nys sit, et olis Ukollaki hyvä miäli. Ymmärtäväs sit joskus tuara jotta muutaki herkku.