Hiukan talvisemppa keli.

 Me olla Ukon kansa taas olttu ulkon. Toi villajakku o oikke hyvä keksintö ja mää luule, et jollan taita olla hiukan kare olo. Oli jotta semmost huamavinas jossa jutus. Tosa ove eres on tommone, en ol iha varma, et mikä. Kovi noi Akka ja Ukko siin ain kuapsuttavak kun tulevas sisäl. Mää ole joskus vaa nähny. Ukko oli se siihe vähä salapitten tuanu ja voi yhren kerran ku mää hämmästysin ku mum piti siit ohitte mennä ulos.  Ku en ollu iha varma, et mikä taik kuka siin  o ni mää hyppäsi aika vikkelästen takasi ja taisi samal hiukan kynsil hipasta Ukko jalast.
Piäne aikka siin meni, mää katteli vintin trappusist siält vähä ylemppä ja anno Uko vähä aikka puhella mukavi, ennen kun taas lähretti. Em mää simmost mittäm peljänny, mut viisas kissa katto ain vähä uure assian pääl ennen ku otta sen tutuks. Se o siin ollu jo jonku aja ja nykysi mää pääse siit aika helpol ohi.

Nii juu piti jutella, et oli mää tänäpänki ulko. Ukko piti hihnast ja oli meil aika jumppa sen tröihjyn kans. Akkaki oli meeihjän kans ja iha mukava se o joskus olla liikkel koko porukal. Ulko oli oikkiastas iha mukava muute, mut varppais rupes tuntuma hiuka silt, et nek kastuva Jokane semmose ymmärtä ilma mittä sen kummemppa selityst, et kissa ei niin kovi väkisi varppaitas liottelis ja meinatti sit, et mennän tuppan takasi. Sit meil oli semmonem pikkune herkkuhetki. Ukko pruukka josku josta löyttä semmöse aika hyvämakuse, olkko ny vaik tikku. Semmonen tarjota usse sillon ku ne ova ollu jossam pois kotto ja sillo mun täyty mennä Ukon kans sihe sohval ku em mää juur muute menk ku vahinkos olem pari kertta hiuka huilannu. Sit ku se o hotkastu, ni voi mennä vaik hiuka huilama. Täsä huushoillis o aika momnta semmost kelvollist kissa nukkumispaikka. Saa nährä, et jos tänäpän tarjota sitä ku Akka sano munai, eiku muni, eiku nii e oli et munuaist. Se o semmost suu makust ruakka.  Morjes vaa ja kaikki mukava porukoil.